Good morning ColumbineTämä päivä on ollut monessakin mielessä hirvittävän turhauttava ja liikaa muutenkin ylistressaantuneelle mielelleni. On inhottavaa olla näin hemmetin saamaton ja kykenemätön päättämään asioita. Minulla on poika, joka on ihastunut minuun. Minäkin olen, ainakin luullakseni, ihastunut häneen. Miksi mitään ei tapahdu? Koska kumpikaan meistä ei kykene sanomaan sitä ääneen. Tässä tämä syksy sitten on mennytkin; rämpiessä ihmissuhdesuossa, josta aina vain uudet suopursut kurkottelevat napatakseen kiinni. Kaikki menee hankalaksi, kun alkaa miettiä liikaa.
I'll get to my agenda
Fourth Period, Jesus Christ
I'm the one you terrorize
I'm too tired and it's
To have this conversation
Zone into destruction
The whole world ignores me
Keksin jatkuvasti naurettavia tekosyitä. Minun pitäisi kirjoittaa kirja.
Tänään satoi lunta, eräs musiikinkurssilainen tyttö pyörtyi kesken äänenavausten, oltiin mukavan pojan kanssa pelailemassa korttia, huomenna isosleirille korpeen. Viikonlopusta tulee varmasti enemmän kuin hauska. Ehkä pystyn silloin jopa kertomaan tunteeni vapaasti. Olisi jo korkea aika. Livistin äsken jopa mesestä, ettei kukaan voi painostaa minua kertomaan. Aika säälittävää.
Rakastan. En rakasta. Rakastan. Kukissa on liian vähän lehtiä. Kaksikin vaihtoehtoa on jo aivan liikaa. Niitä pitäisi olla ainakin kymmenen. Rakastan. En rakasta. Rakastan vähän. Rakastan hyppysellisen. Rakastan liikaa. En rakasta tarpeeksi. Tahtoisin välimuodon tai kaksi. Tai kokonaan toisen pojan.
En jaksa enää ajatella, joten ajattelen Columbinea. Se rentouttaa, pystyn taas keskittymään.
Plipliploo.
Kommentit